Oppiminen museossa

Jo ennen museovierailua olisi hyvä opettajien ja ohjaajien johdolla pohtia, mitä ryhmä museossa haluaa nähdä, tehdä, kokea ja oppia. Oppimisen kannalta metsä- ja museokäynti voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen: retken valmisteluvaihe, opintoretkeily, materiaalien prosessointi ja yhteenvedon tekeminen opitusta. Olemme koonneet muutamia vinkkejä ja ajatuksia opintoretkeen valmistautumisesta aina opitun kertaamiseen retken jälkeen. Oppiminen museossa on hauskaa!

Teemaan perehtyminen ennakkoon

Ensimmäisessä vaiheessa tutustutaan teemaan ja vierailukohteeseen koulusta käsin. Samalla mietitään, mihin kysymyksiin halutaan hakea vastauksia. Näin tullaan pohtineeksi monia käytännön asioita, joita opintovierailulla tulee eteen. Koko oppimisprosessi kannattaa dokumentoida huolella esim. videoimalla tai äänittämällä työskentelyä. Huolellinen alkuvalmistelu ei välttämättä ole pitkä prosessi, mutta onnistuessaan herättää oppijassa mielenkiinnon teemaa kohtaan. Avainasemassa ovat tässä vaiheessa lasten omat, monesti varsin herkulliset kysymykset. Lapsia kannattaa rohkaista pohtimaan ihan outoakin aihetta ja tunnistamaan omia ajatuksia ja kysymyksiä aiheesta. Kysymyksiä ei tarvitse rajoittaa eikä ohjailla, vaan vieraaltakin tuntuvat tai kaukaa haetut ideat ovat pohdinnan arvoisia. Lasten monipuoliset kysymykset johdattelevat tutkimaan teemaa monelta eri näkökulmalta. Luokasta voidaan perustaa tutkimusryhmiä pohtimaan eri näkökulmia. Kysymyksiä ja pohdintoja kannattaa jakaa tässä vaiheessa myös museon henkilökunnan kanssa. Tällöin voidaan määritellä, minkälaista tietoa ja vastauksia kysymyksiin löytyy museosta, sen henkilökunnalta, näyttelyistä tai kirjastosta.

Kysymysten esittäminen

Opintoretkeilyn tarkoitus on hakea lasten esittämiin kysymyksiin vastauksia. Omakohtainen kokeminen ja tekeminen syventävät oppimista, museo tuo mukavaa vaihtelua oppimisympäristönä verrattuna luokkaan. Vastaukset johtavat melkein aina lisäkysymyksiin, kun pohdinta syvenee. Jossain vaiheessa ollaan rajapinnassa, ettei vastauksia enää löydy. Tätä ennen on yleensä saavutettu taso, joka tyydyttää lapsen tiedonnälkää. On myös hyvä huomata, ettei kaikkiin kysymyksiin löydykään vastausta. Kysymys jää elämään, tuottaa uusia ajatuksia ja ymmärrystä. Luovuus kerää voimia hiljaisuudessa.

Tiedon prosessointi

Havaintojen ja tiedon prosessointia tehdään luonnollisesti jo retkeilyllä. Olisi hyvä, jos siihen löytyisi aikaa kootusti vielä luokassa retkeilyn jälkeen. Tällöin on tärkeää, että ääneen pääsevät vuorollaan kaikki havaintoja tehneet. Lapset havainnoivat hieman eri tavalla, näin voidaan jakaa kokemuksia ja opittua. Opettaja voi helpottaa vaikeissa kysymyksissä ohjailevilla kysymyksillä käsittelyprosessia. Apuna voidaan käyttää matkalla otettuja kuvia tai nauhoituksia, tai työpajassa syntyneitä omia tuotoksia.

Tulosten koonti

Lopuksi on hyvä esittää johtopäätökset ja avoimeksi jääneet kysymykset. Äänitetyistä tai kuvatuista materiaaleista voi tehdä pienen koosteen, joka jää tallenteena elämään joko oppilaille tallennettuna, koulun käyttöön sekä Youtubeen tai wiki-pohjaisiin medioihin, kuten Openmetsä-portaaliin.