Lusto-rakennus

Lusto on rakennuksenakin merkittävä käyntikohde. Punkaharjun luonnonkaunis kansallismaisema ja museon erikoisala, metsä, ovat vaikuttaneet ratkaisevasti Luston arkkitehtuuriin. Vuonna 1994 valmistunut rakennus on alusta alkaen herättänyt paljon kiinnostusta, ja se on mm. valittu näytteeksi suomalaisesta 1900-luvun modernista arkkitehtuurista. Luston laajennusosa puolestaan edustaa modernia suomalaista puuarkkitehtuuria – rakennus on puurunkoinen ja puulla sisältä sekä ulkoa katettu.

Suomen metsämuseon ja metsätietokeskuksen suunnittelusta julistettiin yleinen arkkitehtuurikilpailu marraskuussa 1990. Kilpailun voitti Ilmari Lahdelman, Rainer Mahlamäen ja Juha Mäki-Jyllilän ehdotus ”Lusto”. Puun vuosirengasta tarkoittava nimimerkki säilyi toteutetun rakennuksen nimenä, ja se otettiin myös museon nimeksi.

Kilpailuohjelma sisälsi toivomuksen, että ”rakennuksessa tulisi käyttää jossakin muodossa suomalaista puuta”. Rakentamisen määräykset eivät sallineet puun käyttöä rakennuksen rungossa, joten arkkitehdit päätyivät kantavan betonirakenteen ja erilaisten puuverhoilujen yhdistelmään. Ratkaisu herätti paljon keskustelua, ja sen seurauksensa määräyksiä lievennettiin: sittemmin suurienkin kohteiden rakentaminen puusta tuli mahdolliseksi.

Luston näyttelytilat poikkeavat perinteisestä neutraalista museotilasta, sillä niissä on pyritty jatkamaan metsän vaikutelmaa esimerkiksi vaihtelevan valaistuksen sekä erikorkuisten ja -muotoisten tilojen avulla. Vuonna 1994 avatulla, nk. vanhalla puolella, näyttelytilaa on n. 1 500m2.

Lahdelman ja Mahlamäen toimiston suunnittelema Luston laajennusosa valmistui kahdessa vaiheessa vuosina 2005 ja 2008. Uusi rakennus edustaa jo sinällään kiinnostavaa ja modernia puuarkkitehtuuria. Rakenteissa on käytetty uuden teknologian ja tuotekehityksen suomia mahdollisuuksia. Kantavat rakenteet on piilotettu katteiden sisään, ja katon muotokieli tuo mieleen vanhan puukirkon. Näyttelytilaa laajennusosassa on n. 1 000m2. Lisäksi laajennusosassa on museoteknisiä tiloja ja ravintola.