Luston vuosirenkaita

Pohjoismaiden metsämuseoiden historia alkaa 1900-luvun puolivälistä. Ensimmäiset metsämuseot perustettiin Tanskaan 1942, Norjaan 1953, Ruotsiin 1961 ja Suomeen (Lapin metsämuseo) 1968. Museot olivat metsäammattilaisten perustamia, ja niiden tehtäviksi kaikissa maissa nähtiin menneisyyden dokumentointi ja tallennus, nykypäivän metsien käytöstä kertominen ja metsien tulevaisuuden merkityksen vahvistaminen. Valtakunnallisuus jäi metsämuseotoiminnassa Suomen osalta tuolloin kuitenkin toteutumatta.

Ajatus valtakunnallisesta metsämuseosta

Suomeen alettiin vuonna 1984 kaavailla valtakunnallista metsämuseota. Mauri Melamiehen aloitteesta Suomen Metsäyhdistys esitti selvityksen tekemistä asiasta maa- ja metsätalousministeriölle. Ministeriön työryhmä totesi mietinnössään vuonna 1986, että metsäiseen Suomeen olisi saatava valtakunnallinen metsämuseo ja museon sijainniksi se esitti ensisijaisesti Evoa ja toissijaisesti Punkaharjua.

”Metsämuseon perustaminen koettiin koko metsäalan yhteiseksi tärkeäksi asiaksi.”

Päätös museon sijaintipaikkakunnasta

Museon sijaintipaikkakunnasta kilpailtiin eri kuntien kesken. 1.11.1988 perustettiin Suomen Metsämuseosäätiö 36 yhdistyksen ja organisaation voimin. Säätiön valtuusto pidätti itsellään oikeuden valita museon sijaintipaikkakunta. Valtuusto äänesti 23.5.1989 voittajaksi Jämsänkosken ja museota ryhdyttiin suunnittelemaan sinne.

Pian Metsämuseosäätiö huomasi, ettei Jämsänkosken tarjous ollutkaan niin hyvä kuin oltiin todettu ja maa- ja metsätalousministeriö lähetti Metsämuseosäätiölle kirjeen, jossa paikkakuntapäätöstä kehotettiin harkitsemaan uudelleen. Toisessa valtuuston äänestyksessä toukokuussa 1990 Punkaharju vei voiton ja museon suunnittelutyö päästiin toden teolla aloittamaan.

”Punkaharjulla oli tarjota hyvät metsälliset 
ja matkailulliset olosuhteet museolle”

Rakennuksen peruskivi muurattiin 15.12.1992 ja hankkeen kaltaista aikataulua ei oltu Suomen julkisessa rakentamisessa ennen nähty.

Lusto valmistuu

Rakennuksen suunnittelukilpailuun saatiin 116 ehdotusta, joista Metsämuseosäätiön palkintolautakunta valitsi voittajaksi Rainer Mahlamäen, Ilmari Lahdelman ja Juha Mäki-Jyllilän ”Luston”. Puun vuosirengasta tarkoittava nimi päätettiin jättää myös museon nimeksi.

Luston arkkitehdit Ilmari Lahdelma, Rainer Mahlamäki ja Juha Mäki-Jyllilä

Luston avajaiset 31.5.1994

Laajennushanke

Merkittävin muutos museon toiminnassa on ollut Rainer Mahlamäen suunnitteleman lisäosan valmistuminen. Laajennuksen myötä museon kokonaispinta-ala lähes kaksinkertaistui ja metsäkoneet saatiin esille vuonna 2008. Suomen Metsäsäätiön kohdennettu keräys Iso-Samperin hallille vuonna 2007 tuotti yli 15 000 lahjoitusta. Lustoa ovat merkittävästi tukeneet myös Metsämiesten Säätiö ja monet muut metsätoimijat. Vuonna 2010 Lusto siirtyi maa- ja metsätalousministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle ja sai valtakunnallisen erikoismuseon statuksen.

”Laajennushankkeessa koko henkilökunta osallistui suunnitteluun 
ja pääsi kertomaan mitä puutteita tiloissa oli.”

Iso-Samperin hallin rakennustyötä.

Suomen vaikuttavin museo

Museo on tarkastellut 24 vuoden aikana metsää monenlaisten metsäsuhteiden kautta, esimerkiksi talouden, virkistyskäytön, kansanuskon ja taiteen silmin. Metsäkulttuurisen näkökulmansa ja pitkän aikajatkumonsa kautta Lusto haluaa olla entistä vaikuttavampi toimija suomalaisessa museo- ja metsäkentässä. Visiomme onkin, että tulevaisuudessa Suomen vaikuttavin museo kertoo metsästä ja ihmisestä.