Metsäammattilaisten muistitiedon keruu aloitettiin valitsemalla alueet, joissa haastatteluja tehtäisiin. Keruun edetessä aluejakoa tarkennettiin. Haastattelualueiden valinnan yhtenä lähtökohtana oli 1950-luvun tilanne. Metsätalouden työllistävä merkitys oli 1950-luvulla erityisen suuri Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä noin puolet tilattomasta väestöstä ja kaksi kolmasosaa pienviljelijäväestöstä sai elantonsa uitto- ja metsätöistä. Näitä alueita haluttiin myös haastatteluhankkeessa painottaa (Kartta1). Tutkimus kohdistettiin kuitenkin koko Suomen alueelle. Maantieteellisen kattavuuden lisäksi pyrittiin myös kulttuurialueelliseen kattavuuteen. Tutkimusalueista löytyy teollisuuspaikkakuntia, maaseutualueita, maakuntakeskuksia ja syrjäseutuja. Suurin osa haastatteluista tehtiin viikon mittaisilla kenttätyöretkillä, joita järjestettiin yhteensä 20 (Kartta 2). Monitahoinen etsintätyö mahdollisti sen, että haastateltavien joukko oli lopulta varsin monipuolinen ja hyvin metsäalan kenttää edustava. Haastattelut keskitettiin metsänhoitajien, metsäalan toimihenkilöiden (metsätyönjohtajien, metsäteknikoiden ja metsätalousinsinöörien), metsäkoneyrittäjien ja -koneenkuljettajien, metsureiden ja kämppäemäntien kokemuksiin. Kaaviot 1–4 esittävät haastateltujen jakautumisen ammatti- ja ikäryhmittäin sekä työnantajan mukaan. Kaaviossa 1 oleva ryhmä ”muut haastatellut” eritellään tarkemmin kaaviossa 2. Kuva:Pauliina Susi Aineistoa hyödynnetään parhaillaan muun muassa seuraavissa meneillään olevissa tutkimuksissa: dos. Hanna Snellman, ”Göteborg – Sallan suurin kylä” (monografia), FM Katri Kaunisto, ”Metsäammattilaiset muuttuvassa metsätaloudessa” (kansatieteen väitöskirja, Helsingin yliopisto), FM Tiina Suopajärvi, ”Metsätoimihenkilöiden luontosuhde” (kulttuuriantropologian väitöskirja, Oulun yliopisto) ja FM Leena Paaskoski, ”Metsänhoitajan ammatissa. Kansatieteellinen tutkimus metsänhoitajien ammattikulttuurin muuttumisesta” (kansatieteen väitöskirja, Helsingin yliopisto).