Pilkkeet ovat läpileikkaus kerätystä haastatteluaineistosta. Pilkkeisiin poimitut sitaatit heijastavat haastatteluissa esiin tulleita aiheita ja näkökulmia, mutta ovat vain yksittäisiä esimerkkejä koko aineiston monipuolisesta sisällöstä. "Meillä oli pienviljelijäpaikka, jossa tuota tultiin niinko metän kanssa tekemissiin jo aikalailla heti ku kynnelle kyettiin. Että tuota sehän mettätyöt tuli tutuksi vanhempien kautta ja ihan ympäristön kautta. Että ihan niinku peltojen takana alko metsät ja niissä liikuttiin. Ja ensimmäiset markathan hankittiin niinku pölkyn kuorinnalla. Et sillonhan tehtiin puolipuhasta paperipuuta kesäsinkin. Ja heti semmosena kouluikäsenä sinne lähettiin tuota puuta kuorimaan, ja ne ensimmäiset housurahat otettiin tosiaan siitä tuota pölökyn kuorimisesta. Ja meillä oli sikäli onni, että tuota käytiin supistettua kansakoulua, että sitä kuorima- aikaa sitte jäi, kun tuota ensimmäiset kaks luokkaa käytiin syksyllä kolme viikkoa ja keväällä kolme viikkoa." (metsätalousinsinööri, 54 v.) "Se on siis mulle niin kuin tärkee paikka, että mä oon metsän keskellä kasvanut, et joka puolelle kun portailla meni ja kahto, niin oli kuusikko ja männikköä, et se on niin kuin ihan semmonen luonnollinen, luontanen ympäristö. Tietenkin siellä oli naapureitakin, mutta ne oli muutaman sadan metrin päässä ja siellä oli mettää välissä. En nyt mikään semmonen samoilija oo enää, mutta lapsena siellä tuli kumminkin niin paljon leikittyä ja majoja rakennettua ja kaikkea tämmöstä touhuttua." (metsuri, 50 v.) "Kyllä ne väheni sillä lailla ne hakkuut – – avohakkuuthan ne meni kaikki niinku konneille harvennuksia ja semmosia oli ennää – – kyllä se vähensi paljon sillon työtä sillon. Sen takiahan sitä tuliki lähettyä sinne kurssille." (metsäkoneenkuljettaja, 46 v.) "Työnjako oli semmonen että – – siihen aikaan ku minä olin apulaisena ni emäntä tuota teki niinkö pääasiassa ne ruuat ja apulainen teki kaiken muun mahollisen. Elikkä siivos ja – – kuori perunat ja sitte leikkelit lihat kaverina ja ja kaikissa oli kaverina tekemässä ja niinkö ruokahommissa ja emäntä sitte vain niinkö ne valamisti sillä lailla. Niinkö sen viimesen silauksen. Sitte ko minä olin emäntänä ni tota me tehtiin sillä lailla että – – me niinkö tehtiin yhessä kyllä niitä hommia sillä lailla että siivottiinki yhessä koska ne oli aivan älyttömät ne siivoukset pinta-alat että minusta se oli niin kauhia se siivous siellä että me tehtiin sitte kaikki yhessä." (kokki, 55 v.) "Kuka tässä alalla on vielä tänä päivänä, kovaa työtä se on, jos se oli aikasemmin sentää ku käsipelillä jouduttii tekemään, mut se on nyt taas sitte pystyy hallittemaan nämä koneet ku ne on tietokoneohjattuja. Ja tämä niinkun tullu sivuseikaksi tämän koneen ajaminen, puitten valitseminen, ku se joutuu sitä seuraamaan sitä tai itsestään selvyys, että, että kyllä se sen siitä sitten saa. – – Sen paremman systeemin neuvonantajat on tänä päivänä vähissä. Itse täytyy tietää." (metsäkoneyrittäjä, 71 v.) "Mutta tuota kyllä sukset piti olla kyllä aina mukana, ja polkupyörä siellä bussin takana koukuissa taikka kadulla, että ne sivumatkat piti tehä sitten niillä omilla kulkuneuvoilla ja pärjäillä. Ja kyllä semmostaki tapahtu, että mä hiihtelin joskus – – niitä väliä. Sitte tuli tuli semmonen vaihe, että Ford Perfekti oli joskus kolme-neljä vuotta." (metsänhoitaja 85 v.) "Nyt tuntuu tää päivä niin lyhkäseltä – – mut sillon kerkis kuule niin keittämään kolmet neljät kahvit, tehä nuotiot mehtään – – kannonnokkaan oikeen nokinen pannu ja – – kahvit siinä – – mut hyvä että jos nyt malttaa minkään näköstä palasta päivän aikaan ottaa – – kyllä se on – – siinä mielessä tuntuu, että päivä on lyhentynyt." (metsuri, 54 v.) "Kyllä se tietysti vaimolle ol sitä työtaakkaa paljon lisää, kun se joutu siellä yksinään lasten kanssa, ja silloin kun meillä ol semmonen 4–5 lehmää ja tuota pientä karjaa kun se joutu ne kaikki sitten. Vaan sitten alko jo nuo lapset olla siellä kaverina, ne jo pienestä pitäen oppi sitä pojatki kulki lypsyllä kaverina. Kyllä minä monta kertaa, kun sitä maanantaiaamuna aikasin lähti, sitä ol mitenkä ne pärjää, kun viikoksi jäi." (työnjohtaja, 71 v.) "Mut et sekin meni se suurin ongelma oli sitä että, oli sitä että tuota miten vaimo jaksaa ja onni oli sitä et hän oli kuitenki kotona. Hän oli pois työelämästä kymmenen vuotta, toistakymmentä vuotta tais olla toistakymmentä vuotta. – – Meil ei ollu sillä tavalla ongelmia missään uran vaiheessa, että, et meidän ois pitäny kummankin niin sovittaa yhteen yhteen toistemme, toistemme mahdollinen työpaikat, tai toinen olis joutunu sopeutumaan että toinen sai hyvän työpaikan jostakin." (metsänhoitaja, 50 v.) "Jos niinkö tuone yhtiöön päin ajattelee, niin kyllä ne puheissaan on aina, että on arvostettu porukka niinkö yrittäjät ja teitä tarvitaan, mutta sittekö tullee hinnasta puhe, niin sitte on semmonen periaate, että tulijoita on jos ei tämä riitä." (koneyrittäjä, 56 v.)