20.–24.8.2008 Tanska
Metsähistoriakonferenssi Jyllannissa
(Markku Rauhalahden matkakertomus, Lähde Susikko 3/2008, 29.11.2008)
Päättyvän vuoden pohjoismainen metsä-historiakonferenssi järjestettiin elokuussa Tanskan Jyllannissa. Tapahtuma toteutettiin pääosin retkeilynä. Osanottajia oli Suomesta kuusi, Ruotsista kuusi, Norjasta neljä, Islannista kolme ja isäntä-maasta Tanskasta viisi. Suomen ryhmään kuuluivat Marju ja Pekka Lehonkoski, Helkamari Nolte, Leena Paaskoski, Markku Rauhalahti ja Tapani Tasanen.
Konferenssi alkoi keskiviikkoiltana 20.8. Viborgissa. Iltamyöhään pidettiin vielä Pohjoismaiden metsähistorian seurojen ja metsämuseoiden yhteistyöryhmän kokous. Torstaipäivän retkeilyllä tutustuttiin valtion ensimmäisiin metsänistutuksiin vuodelta 1788, Tanskan Nummiseuran (Hedeselskab) metsityshankkeisiin, tuulensuojaistutuksiin ja metsänomistusrakenteen muutoksiin. Vuoden 1770 tienoilla Tanskassa käynnistettiin isojaon tapainen maan-omistusjärjestely. Nykyisin Tanskan noin 0,5 miljoonan hehtaarin metsäalasta yksityiset omistavat 46 % ja yhtiöt 26 %; loput 28 % ovat lähinnä valtion metsiä. Ensimmäinen metsälaki säädettiin Tanskassa jo vuonna 1805.
Jyllantilaisessa lehtimetsässä.
Metsää Tanskassa oli 1700-luvun lopulla aiempien vuosisatojen rajujen hakkuiden ja puunkäytön seurauksena alle 5 % maa-alasta. Ensimmäiset havupuu-istutukset tehtiin 1760-luvulla, jota ennen ainoa havupuu oli kataja. Puuttomia alueita, ennen muuta nummia, mutta myös hiekkadyynejä alettiin määrä-tietoisesti metsittää. Työhön kutsuttiin väkeä Etelä-Saksasta. Näitä ”nummi-siirtolaisia oli seuraavien vuosi-kymmenten aikana tuhansia perheitä. 1700-luvun lopulta metsäala on yli kaksinkertaistunut noin 500.000 hehtaariin eli noin 12 %:iin maa-alasta. Pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen kaksinkertaistaa metsäpinta-ala. Luonnontilaisia nummia on rauhoitettuina jäljellä noin 100.000 hehtaaria.
Jyllannin nummilla, joita on vielä suojeltuina jäljellä noin 100 000 hehtaaria.
Perjantaina 22.8. pidettiin Silkeborgissa seminaari teemalla ” Fælles rødder – fælles fremtid” eli ”Yhteiset juuret – yhteinen tulevaisuus”. Kuultiin viisi alustusta, yksi kustakin maasta.
Konferenssin seminaariosuus, jossa kuultiin esitelmä jokaisesta viidestä osallistujamaasta.
Suomen puolelta esitelmän piti seuramme jäsen, metsähistoriasta väitellyt Tapani Tasanen. Hänen aiheensa oli ”Skandinavian metsätalouden saksalaiset juuret; miten opimme seisomaan omilla jaloillamme”. On ilo kertoa, että Tapanin esitys oli sekä sisällöltään että esitystavaltaan seminaarin paras! Esityksensä päätteeksi Tapani heitti ilmaan kysymyksen: ”Olemmekohan vieläkään täysin oppineet seisomaan omilla jaloillamme?”.
Tapani Tasanen
Iltapäivällä ehdittiin vielä retkeilylle, aiheina mm. kylämaisemien metsityshankkeet. Illaksi tultiin Koldingiin, jossa juhlapäivällisen puheen piti seuramme jäsen, Lyckselen metsämuseon johtaja Maarit Kalela-Brundin.
Maastoretken avaus tanskalaiseen malliin.
Lauantaina 23.8. retkeilykohteina olivat viljavien maiden pyökkimetsät ja kulttuuri-paikkojen puistometsät Dybbølin historiallisella Tanskan sodan taistelupaikalla ja Alsin saarella. Haderslevin noin 100 hehtaarin laajuisessa eläinpuistossa ihailtiin mm. kauriita ja komeita saksanhirvitokkia.
Tanskan Metsämuseon johtaja Jette Baagøe ja museoinspehtori Helle Serup olivat valmistaneet erittäin antoisan konferenssiohjelman ja veivät sen läpi tyylikkäästi. Hyviä metsäretkeilyn järjestäjiä on todella muuallakin kuin Suomessa!
Konferenssin puheenjohtaja, Tanskan Metsämuseon johtaja Jette Baagoe yllätti mm. virvoketarjoilulla.
Seuraavaksi Norjaan
Yhteistyöryhmän kokouksessa päätettiin, että seuraava pohjoismainen metsä-historiakonferenssi järjestetään elokuun lopulla 2009 Norjassa. Asiasta on toivottavasti lisää kerrottavissa seuraavassa Susikossa. Suomen osallistujakiintiö on kymmenkunta. Kokouksessa asetettiin lisäksi tavoitteeksi koota nettiin luettelo Pohjoismaiden metsämuseoista ja lisätä muutenkin nettilinkkejä.
Meille suomalaisille esitettiin toivomus, että me konferenssi-vuorollamme eli vuonna 2011 järjestäisimme yhteispohjoismaisen retkeilyn Kannakselle ja Pietariin. Haaste otettiin vastaan. Keskusteltiin myös mahdollisuudesta järjestää yhteispohjoismainen kiertävä metsähistorianäyttely samaan tapaan kuin pari vuosikymmentä sitten tehtiin näyttely ”Pohjolan vihreä kulta”, joka parin vuoden ajan kiersi eri Pohjoismaissa. Suomesta hankkeessa oli tuolloin mukana Suomen Metsäyhdistys, kun Lustoa ja seuraamme ei vielä ollut olemassa.
Pohjoismainen yhteistyöryhmä Jyllannin maisemassa. Vasemmalta Jón Loftsson (Islanti), Markku Rauhalahti (Suomi) pj, Maarit Kalela-Brundin (Ruotsi), Bjørn Bækkelund (Norja), Helle Serup (Tanska), Jette Baagøe (Tanska) ja Helkamari Nolte (Suomi).
Yhteistyöryhmä koordinoi ja edistää Pohjoismaiden metsähistorian seurojen ja metsämuseoiden yhteistyötä. Ryhmään kuuluu kaksi edustajaa jokaisesta maasta paitsi Islannista yksi. Suomesta siinä ovat Helkamari Nolte Lustosta sekä alle-kirjoittanut seuramme edustajana ja vuodesta 2002 lähtien myös ryhmän puheenjohtajana.
teksti ja kuvat Markku Rauhalahti