Suomalaisten metsät

Nämä on nähtävä Suomalaisten metsät -näyttelyssä!

Karsikkopuu

Karsikko on karsittu havupuu, johon on tehty merkintöjä. Karsikkopuu on voinut toimia rajamerkkinä tai olla jonkin merkittävän tapahtuman, kuten häiden, hautajaisten, suuren saaliin tai esimerkiksi ensikertalaisen kaupunki- tai markkinamatkan muisto. Kuolleen karsikko tehtiin vainajan muistoksi: hautajaisreitin varrelta karsittiin havupuusta oksia tai katkaistiin sen latva. Myöhemmin tuli tavaksi veistää puuhun vainajan nimikirjaimet, syntymä- ja kuolinvuosi sekä risti. Lustossa esillä oleva karsikkopuu on mahdollisesti kaskeamispaikan lähellä ollut puu, johon merkitty kaskeamisvuodet.

Soputeltta

Nostalginen soputeltta on monelle retkeilijälle tuttu näky, ja tuo muistoja mieleen. Soputeltat olivat Suomessa suosittuja 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, jolloin suuri osa leirintäaluemajoituksesta ei vielä tapahtunut mökeissä, vaan teltoissa. Retkitelttojen mukavuudessa oli aluksi paljon toivomisen varaa. Vedenpitävästä kankaasta tehty teltta oli raskas, ja lisäksi kosteus kerääntyi helposti kankaan sisäpinnalle. Teltat kehittyivät nopeasti 1960- ja 1970-luvulla, kun kaksoisrakenteiset lämpöteltat ja uudet keveät kangasmateriaalit tulivat markkinoille.

Pontikkapannu

Pontikkaa on useimmiten keitelty metsän piilossa, ja siksi se on saanut lempinimekseen ”korpikuusen kyyneleet” tai ”korpiroju”. Viinan kotipoltto oli aikanaan sallittua ja yleistä koko maassa. Ensimmäiset rajoitukset annettiin 1700-luvun puolivälissä. Tilallisilla oli oikeus keittää viinaa vuoteen 1866 asti, jolloin kotipoltto-oikeus lakkautettiin. Siitä alkaen viinankeitto on ollut luvanvaraista, mutta aina silloin tällöin laittomiakin pontikankeittäjiä on tavattu ja rangaistu.